Äänestäiskö?

Se olisi seurakuntavaalit kohta. Vaaleissa valitaan edustajat kotiseurakunnan seurakuntaneuvostoon sekä koko kaupungin seurakunnista koostuvaan yhteiseen kirkkovaltuustoon.

Olen todellakin joutunut pohtimaan näiden vaalien merkitystä ja toden totta, aika moni muu myös on sitä miettinyt ja päättänyt jättää äänestämättä kokonaan.

Mulle äänestämättä jättäminen ei ole vaihtoehto. Mut on kasvatettu niin, että aina pitää käyttää se yksi ainoa äänioikeus. Se on oikeus, saavutettu etuus, jota multa ei voi ottaa pois.

Mutta miksi sen teen? En usko Jumalaan, en Jeesuksen ihmetekoihin, mielestäni Raamattu on tilaustyönä tehty lakikirja, jolla sen ajan ihmiset on saatu tottelemaan keisareita - tai mitä ne nyt oli -. ”Jos joku lyö, käännä toinen poski” – PAH mitä potaskaa….

Kuulun kirkkoon koska ei ole koskaan tullut erottua. Aiemmin ajattelin, että se kuuluu meidän kulttuuriin. Syy, miksi sitä olen viime aikoina eroa harkinnut, on raha. Verotuksellinen systeemi ei mielestäni ole ihan oikein.  Toinen asia, mistä en tässä meidän luterilaisessa uskonnossa pidä on se, että on häät, hautajaiset tai ristiäiset niin aina itketään! Jo pelkät virret ovat niin ahdistavia, että itku tulee jo alkusoinnuissa! Ja onhan tässä huomattu, että aika ahdasmielistä on ollut.

Kuitenkin, olen käyttänyt kirkon palveluita ja tulen vielä käyttämäänkin. Palveluita voi vaatia vain jäsenet, on ajatusmaailmani.  Kirkkohäitä ei ollut, eikä varmaan tulekaan ja tietääkseni ketään ei ole koskaan jätetty hautaamatta, mutta:

Kirppu on tällä hetkellä kirkon lasten teatterikerhossa ja tykkää kovasti. Siellä ei veisata virsiä eikä muutenkaan puhuta mistään maallisia asioita kummemmasta. Se on normaalia kasvatusta ryhmätyöskentelyyn, jakamiseen, erilaisuuteen sopeutumiseen ja aktiiviseen elämään.

Kun olin äitiyslomilla ja asuin pientaloalueella, oli seurakunnan perhekerho eräänlainen henkireikä; sai jutella aikuisten kanssa, lapset saivat leikkiä toisten lasten kanssa, oli luentoja, kahvittelua….

Ruustinna on käynyt rippikoulun, Korppi tekee sen ensi vuonna ja Kirpullakaan ei siihen ole kuin neljä vuotta. Ruustinnalla taisi käydä samalla tavalla kuin mulle; olin uskovainen tasan kaksi viikkoa rippikoulun jälkeen…. No, se koulu ei tuottanut uutta aktiivista seurakuntalaista, mutta on se silti oleellinen osa nuoren kasvuprosessia.

Kirkko tekee hyvää työtä monella saralla: Nuorisotyö, lapsityö, vanhus- ja diakoniatyö. Puhumattakaan kehitysyhteistyöstä.  Myös vapaaehtoistyö on vankka. Mikä onkaan sen parempaa syrjäytymisen ehkäisemistä kuin toimia vapaaehtoisena tai nauttia vapaaehtoisen seurasta ja avusta!

Vaikka siis olen täysin ateisti, on kirkko ansainnut sen, että käytän äänioikeuttani. Myös 17-vuotias Ruustinnani tulee aloittamaan äänestyskäyttäytymisaktivismin näissä vaaleissa. Miltähän se tuntuu kun ensi kertaa elämässään saa äänestää, olla askeleen lähempänä aikuisuutta!

No, minä en enää muista miltä se tuntui, äänestämisneitsyyteni menettämisestä on kulunut jo melkoisesti aikaa……

Kirkko on muuten tehnyt äänestämisen tosi helpoksi: se käy ihan kauppareissulla vaikka Jumbossa. Ei tarvitse olla kuin henkkari mukana ja eikös se ajokortti aika monella ole jo valmiiksi lompakossa. Jos joutuisin käymään kirkossa äänestämässä, en ehkä vaivautuisi, jos on muuta tekemistä. Eli äänestämisen vaikeus ei ole enää mikään syy jättää äänestämättä.

Sitä vaan tässä pohdin, että pitäisikö puoluetunnukset poistaa näissä vaaleissa? Onko sillä loppujenlopuksi merkitystä? Eiköhän tässä kuitenkin ole se yksi ja sama lopullinen aate miksi joku haluaa toimia kirkon hallinnossa? Itse erehdyin olemaan taannoin (2000 –luvun alkupuolella) ehdokkaana, täyte-ehdokkaana. Siinähän sitten kävi niin että tulin valituksi. Taisin olla eräänlainen ääniharava, kun sain muistaakseni 25 ääntä. Tämä oli siis Vantaalla…. Mutta huomasin heti, että seurakuntaneuvostossa ei puoluepolitiikalla tee mitään. Tässä voisikin ajatella muunlaista ehdokasasettelutapaa kuin puolueet, eikö?

Se, ketä äänestän, pitäisi vielä päättää. Katson nimen, ammatin ja iän. Niin kuin aina, ehdokkaaseen pitää pystyä samaistumaan jollain aspektilla. Aina kuulee sitä ärsyttävää valitusta, että poliitikot ajavat vain omia etujaan – eikö juuri siksi kannata valita sellainen ehdokas johon voi samaistua mahdollisimman paljon?? Se on hyvin yksinkertaista. Jos kirkko on erimieltä kanssani homojen oikeuksista – äänestän henkilöä joka hyväksyy homoavioliitot. Jos kirkko ei hyväksy naispappia – äänestän henkilöä joka hyväksyy. Muutos lähtee siis sisältä päin. Kirkko tarvitsee meitä vapaamielisiä äänestäjiä, muuten asiat ei miksikään muutu. Luin joskus Aku Ankasta: ”On ulvottava sutena, mutta kovemmin”. Hyvin sanottu J

Ehkä kuitenkin saan vielä nähdä sen päivän, että kirkko ja valtio erotetaan. Löytyisikö Tikkurilan seurakunnasta ketään ehdokasta, joka olisi tästä asiasta samaa mieltä kanssani?

Kyllä ateistinkin kannattaa äänestää seurakuntavaaleissa, vaikka ennakkoon 27.-31.10.2014 tai jos edes kerran elämässään haluaa juoda kirkkokaffeet niin se on  9.11.2014.