Miten kehysriihen päätökset vaikuttavat minun kaltaiseni elämään?

Tästä siis on kyse:

Olen 43 – vuotta vanha kolmen lapsen äiti. Lapset ovat 10-, 14- ja 17 –vuotiaita. Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä lokakuusta 2010 alkaen, koska päässäni on leikattavaksi kelpaamaton gliooma, siis aivokasvain. Statukseni on 100%:n invalidi. Huhtikuusta 2013 olen tehnyt osa-aikatyötä 21 t/vko pientä korvausta vastaan. Tuloni koostuvat siis eläkkeestä, alimmasta kuntoutustuesta, lapsilisistä ja palkasta. Veroa maksan eläkkeestä 25% ja palkasta 32%.  Asun vuokrakolmiossa Vantaan Hiekkaharjussa. Vuokra on nyt 1098 €/kk. Eronnut olen v. 2011. Käytän vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua, jossa saan kulkea taksilla 8 edestakaista matkaa kuukaudessa pääkaupunkiseudulla, Tuusulassa, Keravalla ja Sipoossa. Maksan näistä matkoista saman verran kuin julkinen liikenne maksaisi. Työmatkastani maksan normaalin taksan, työsuhde-etuja kun ei ole.

Sairauteni vuoksi syön kalliita lääkkeitä ja käyn julkisessa terveydenhuollossa kontrolleissa useita kertoja vuodessa.

Olen ns. väliinputoaja, koska olen ”varakas” jos haen asumistukea, mutta ”köyhä” jos haen asuntolainaa.

Olin todella raivoissani luettuani kehysriihen päätökset. Nyt kun olen enimmän vihani saanut ulospurettua, tein ihan listan siitä, miten päätökset vaikuttavat jokapäiväiseen elämääni. En ole tarkoituksella ajatellut nyt ketään muuta, vain omaa perhettäni. Halusin tietää, onko tilanne niin kamala kuin se ensilukemalta vaikutti.

Menot

• Pääomavero ja kiinteistövero nousevat -> vuokrat nousee
• sähkövero nousee -> asumiskustannukset kallistuvat
• Ajoneuvovero ja polttoainevero nousevat, taksien verovähennys poistuu -> hinnat nousee -> kunnat säästävät menoissa -> liikuntavammaisten kuljetuspalvelu kiristyy, omavastuut nousevat tai koko palvelu lopetetaan
• Korotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja
• Kehitysyhteistyön määrärahoista säästetään Lääkekorvauksille omavastuu
• makeisvero nousee.

Selittelen näitä sitten tuonnempana.

Tulot

• Etuuksien indeksikorotukset jäädytetään (saan kuntoutustukea 61 €/kk + työkyvyttömyyseläkettä)
• Lapsilisiä leikataan (3 lasta, saan kahdesta lapsilisää yksinhuoltajakorotuksella) Huom! Tämä on lisäkiritys, koska lapsilisän indeksikorotushan on jo jäädytetty.
• Palkka nousee v. 2014 0,8% ja v. 2015 0,4%

Niin. Vaikka olen huono matematiikassa, ilman laskemistakin jo näkee, että menot kasvavat huomattavasti enemmän kuin tulot. Tästäkö minun pitäisi olla kiitollinen hallitukselle? Pitääkö minun ajatella, että kivaa kun valtionvelka saadaan taittumaan? Kuinka pitkälle tulevaisuuteen ymmärryksen pitää ulottua?

Jokainen päivä on selviytymistä. Ruokaa on ostettava, lukiokirjat hankittava, lasten saatava harrastaa (vaikka halvalla siinä asiassa pääsen moneen muuhun verrattuna, vain n. 70 €/kk kolmen lapsen harrastukset), bussikortit ostettava, vaatteita kasvavat lapset tarvitsevat, puhumattakaan siitä, että joskus on kiva ostaa vähän karkkia. Muita nautintoaineita meillä ei käytetä.  Se, että kehitysyhteistyön rahoja leikataan, saa aikaan sen, että mediat pursuavat entistä enemmän kuvia nälkiintyneistä ja sairaista lapsista, on rahankeruugaalailtoja yms. Rahat auttamiseen kerätään herkiltä ihmisiltä, jotka eivät tuijota vain omaa napaansa. Ja valitettavasti olen sellainen.

Onhan tuossa päätöksessä jotain hyvääkin; toimeentulotukea ei jäädytetä ja suurituloisia verotetaan. Olen iloinen suurituloisten puolesta, että heitä eivät leikkaukset ja korotukset tunnu häiritsevän. Olen iloinen, ettei arvonlisäveroa nostettu ja olen iloinen, että työnantajajärjestöt ja taloustieteilijät ovat tyytyväisiä. Tyytyväisiä siis riittää. Mutta valitettavasti aina ei muista iloita toisten puolesta, kun joutuu laskemaan montako euroa on päivässä käytettävissä, tai montako päivää ennen se loppuu kunnes seuraava raha tulee.

Mutta olen iloinen myös siitä, että yhteiskunta on pakottanut minut terveellisiin elämäntapoihin.

Mikä on siis lopputulos?

Tuloissani ei ole mitään vikaa, vika on menoissa. Mistä siis tinkiä? No, ensimmäisenä tietenkin tingitään huvituksista; lehtiä ei enää tilata, matkustaminen rajoittuu junamatkaksi mummolaan, hyväntekeväisyyteen ei enää rahaa anneta, jäsenmaksut lopetettava, vaatteet ostetaan kirpparilta tai käytetään toisten vanhoja. Ruoka tehdään kokonaan itse ja juostaan tarjousten perässä. Sairastua ei saa. Kalliit lääkkeeni jätän ostamatta, tästedes luotan Hyvään Tuuriin ja Kovaan Tahtoon. Parturissa ja kampaajalla käyvät vain lapset. Omat huvitukseni ovat rakkaan miesystäväni kainalo, sosiaalinen media, elokuvat ja tehtyjen matkojen muistelu. Mitään en tarvitse kotiini, meillä on jo kaikkea. Jos joku menee rikki, se korjataan. On siis tingittävä omista menoista, jotta valtion kassa saa omansa.

Olen itsekkäästi kirjoittanut vain omasta tilanteestani, mutta kaltaisiani ihmisiä on tuhansia ja tuhansia. Tuntuu, että minkäänlainen yrittäminen on turhaa, koska kaikki mitä saat, viedään pois. Pelastukseni olisi lottovoitto tai armokuolema. Jälkimmäisen hallitus olisi voinut hyväksyä kehysriihen päätteeksi. Ravihevonen lopetetaan, kun se sairastuu. Tehdään sama myös meille vakavasti sairastuneille, mehän emme ole kuin rasite. Sen pystyy lukemaan kehysriihikalvosarjan rivien välistä.

Mutta, lempisanontojani on, että periksi ei anneta ennen kuin sydänkäyrä näyttää viivaa. On vain muutettava taktiikkaa. Lopullisen taktiikkamuutokseni teen sen perusteella, mitä Seinäjoen kokous toukokuussa päättää.