Taas tää tuumaa......

Mitäkö mietin näin äitienpäivänä?

On hienoa olla äiti. Täydellinen en ole, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. En edes halua ajatella, olisinko voinut tehdä jotain toisin. Se on turhaa. Paljon on ollut iloja, mutta myös surua.  Aina on menty vaikeuksien kautta voittoon. Loppujen lopuksi. Elämä lasten kanssa on kaksisuuntaista kasvatusta; siinä missä kasvatan lapsiani, kasvattavat he myös minua kaiken aikaa. Oppii tietämään, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Tarkoitus lienee, että lapset oppivat tekemään valintoja, kun sen aika tulee. Minusta on tärkeää, että lapset tekevät myös vääriä valintoja ja sen myötä huomaavat, että ei se haittaa. Tärkeää on oppia, miten väärät valinnat käsitellään niin, etteivät ne toistu. Ja että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen aukeaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä katua päätöksiään.

Yhtä asiaa toivon kuitenkin, etteivät lapset minulta opi. Se on suuri suuni ja suorapuheisuuteni. Välillä sanat vain tulevat, en ole oppinut vielä tarpeeksi hillitsemään kieltäni.  Kuulen, mutta en aina kuuntele. Ymmärrän vasta jälkeenpäin, mitä minulle on haluttu sanoa. Pitää vissiin hommata uusi kristallipallo….

Opetan, että puhuminen on tärkeää. On se, mutta yhtä tärkeää on kuunteleminen. En vaan käsitä sitä, miten joku muu voisi tietää paremmin kuin minä itse mitä ajattelen.  Voihan se olla, ja varmaan onkin,  että sanon jotain mikä kuulostaa erilaiselta kuin tarkoitan. Mutta herranjestas, olen yksinkertainen ihminen, en pysty vääntelemään sanoja niin etten tarkoita sitä mitä sanon!

Tätä iloista päivää varjostaa hieman eilinen episodi. Se oli taas minä, temperamenttini ja suuri suu. Uskon kuitenkin että peli ei ole menetetty. Ja jos on, niin sen kanssa eletään. Otetaan märät rätit kasvoilta ja pyyhitään niillä pöytä. Ei jaksa kauaa märehtiä. Katkeruus ja itsesääli tekevät ihmisestä ruman.

Sanon aina, että menneet on menneitä. Niistä otetaan opiksi ja muistellaan hyviä hetkiä. Menneisyyden demonit pitää manata pois ja jättää ne luurangot kaappiin ennemmin kuin vatvoa asioita. Pitää pystyä asettamaan nykyhetki ja tulevaisuus menneisyyden edelle. ”Yesterday is history, tomorrow is a mystery, today is a gift”. Näin muistan jostain lukeneeni.  Jos joku sanoo, että ”muistelepas mitä sanoit silloin viime syyskuussa tiistaina siinä Jumbon liukuportaissa”, suljen korvani. En muista.

Siinä vaiheessa kun tajuaa, että jokainen aamu on uuden alku, on jo oikeassa suunnassa. Tietää olevansa oikealla tiellä, kun ei ole tarvetta katsoa taaksepäin. 

Sanotaan, että vaikeneminen on kultaa. Höpö höpö, sanon minä! Elämä voi hetkessä heittää häränpyllyä, siksi pitää sanoa kun on sanottavaa. Pitää itkeä silloin kun itkettää, pitää pussata silloin kun pussatuttaa. Kukaan ei ole toistaan parempi.

Päässä soi Abban ”The winner takes it all”. Voittaja on se, joka on sinut menneisyytensä, itsensä ja nykyisen elämänsä kanssa.  Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Niin ihmisten kuin eri elämänvaiheidenkin.

Vähän on vielä apea olo, mutta voin tänään huonommin kuin huomenna ;-)