Voimia!

En voi muuta kuin ihailla sua ja sun taitoasi muokata ajatuksista näkyvä ympäristö. Toivon että vaikkapa Jutta lukisi blogisi!
Kevättä rintaan!

Meidän kuopukset on olleet ystäviä jo pienestä pitäen ja ollaan totuttu siihen, että molemmat syövät siinä huushollissa, jossa sattuvat olemaan ruoka-aikaan. Sekään ei ole enää niin tavallista kaikissa perheissä. Teillä on aina katettu pöytään lautanen kaikille lapsille ja kutsuttu syömään.

Hienoa, että kirjoitit ja kirjoitat, sinulla on sana halussa, olet minun rakas tyttäreni ja olet aina ajatuksissani.

...todella upea persoona. Sama liitto ja sen tuomat "velvollisuudet" yhdistävät meitä. Suhtaudut tosiaankin elämään oikella asenteella - me muut saamme hävetä jokaista nurinaamme jos jokin asia ei mene juuri niin kuin on sen suunnitellut. Oikein kauniita ja kivuttomia kevätpäiviä sinulle toivotellen. Annahan kirjoitussuonesi pulputa.

Kiitos, että olet uskaltanut jakaa tunteesi ja kokemuksesi - luin myös vanhaa blogiasi, joten ei se pelkkään bittiavaruuteen ole kadonnut! Itse mietin välillä, että pitääkö ihmisen käydä läpi rankkoja asioita jotain oppiakseen. Todennäköisesti. Olen iloinen, että katkeroitumisen tien asemesta olet valinnut kasvun tien. Sillä valinnasta siinä on kysymys. Vaikkei minun sairauteni olekaan samaa laatua, tunnistan itseni monista kohdista - on helpottavaa huomata, ettei ole ainoa, joka käy läpi samoja prosesseja! Voimia ja hyvää jatkoa sinulle ja minulle :)

Vaikka kirjoitit "vain" omista, niin nuo asiat koskee tuhansia ihmisiä. Myös minua ja miesystävääni. Voimia arkeen ja kirjoita näitä pohdintoja on mukava lukea.